Entisöinti Athenen kantavat pylväät
Entisöinti Athene Oy tunnetaan julkisivukoristeiden, patsaiden ja veistosten ensiluokkaisesta entisöinnistä, korjauksesta sekä suunnittelusta. Entisöinti Athenen toiminnan kantavat pylväät ovat jo vuodesta 1990 olleet Peter ”Spede” Backman ja Jaana Heikkinen.
Peter ”Spede” Backman
Ei nimi miestä pahenna. Spede tunnetaan rakennusentisöintialalla vähintään yhtä hyvin kuin jo edesmennyt nimikaimansa viihdemaailman piireissä. Vuonna 1972 alkanut ura Entisöinti Pullan palveluksessa sytytti Spedessä kipinän, joka ei ole laantunut kiireisten vuosien saatossa. Päinvastoin liekki rakennushistoriallisten monumenttien entisöintiin ja säilyttämiseen palaa ehkä voimakkaammin kuin koskaan. Kymmenien vuosien aikana Spede on ehtinyt olemaan monessa mukana ja on jättänyt lähtemättömän kädenjälkensä muun muassa Helsingin katukuvaan.
Kuin kohtalon saattelemana, vuonna 1955 syntyneen Speden ensimmäinen koti oli Säätytalo Helsingin historiallisessa ytimessä. Vuonna 1890 valmistunut ja Arkkitehti Gustaf Nyströmin suunnittelema rakennus on kerrotun tiedon mukaan Helsingin ensimmäinen, johon tuli sähköt, mutta viimeinen, johon tuli lämmin vesi. Totta vai tarua, hyvä tarina ainakin ja lämmin vesi taloon saatiin varmuudella vasta Speden muutettua pois. Säätytalo oli jo tuolloin tärkeä osa Backmanin perhettä. Speden isoisä oli ollut rakentamassa Säätytaloa ja molemmat Speden vanhemmista työskentelivät siellä. Isä vahtimestarina ja äiti kanslistina. Ei siis ole ihme, että Säätytalosta tuli vuosien saatossa myös Speden yksi itselle merkittävimmistä työkohteista. Aika näyttää jättävätkö myös Backmanin tulevat polvet kädenjälkensä Säätytalon historialliseen pintaan. Melko hyvä kolmen polven putki on jo käynnissä.
Entisöinti astui Speden elämään sattuman kautta, pyytämättä ja yllättäen. Yksi kohtaaminen vuonna 1972 asetti lopulta askelmerkit Speden koko työuralle, joka lopulta johti pitkälle. Pidemmälle kuin ehkä moni siinä hetkessä uskoi. Yritystoimintansa alkuvaiheessa oleva Jorma Pulla oli saanut entisöintipestin Säätytalolta. 17-vuotias Spede ei asiasta ollut suuremmin tietoinen, mutta talossa työskentelevät vanhemmat tulivat tutuiksi Jorma kanssa ja kutsuivat hänet lopulta työpäivän päätteeksi kahville kotiinsa. Kahvittelun lomassa Jorma ihasteli Speden kädenjälkeä piirustuspaperilla ja tarkka silmä tunnisti visuaalisen lahjakkuuden. Eikä Jorma suoran toiminnan miehenä aikaillut, vaan tarjosi nuorelle miehelle töitä yhden miehen firmastaan, Entisöinti Pulla Oy:stä. Siitä alkoi tarina, jonka päähenkilöt olivat parina lyömättömät. Pulla ja Spede.
Ei kukaan ole seppä syntyessään. Tämän kansanviisauden Spede allekirjoittaa omalta kohdaltaan kyseenalaistamatta. Alku kipsitöiden parissa ei ollut helppo ja siinä riitti ilmakuplia. Vaikka kipsilistoista ei Maxim -teatterissa meinannut tulla mitään, painoi Spede silti hommia periksiantamattomalla tyylillään ja Jorma huomioi asenteen. Se teki varmasti vaikutuksen mestariin, sillä kisällin työt jatkuivat yhteisen luottamuksen nopeasti kasvaessa. Spede ja Jorma työskentelivät yrityksessä kahdestaan ja hetki hetkeltä Speden taidot karttuivat ja sitä kautta halu oppia lisää kasvoi. Ensimmäinen keikka kelkassa Grönqvistin talossa pelotti Spedeä erityisen paljon, mutta siitäkin selvittiin ja työ tuli hoidettua kunnialla. Sen jälkeen erilaiset nostimet ja korkealla keikkumiset ovat olleet pala kakkua. Jos Pulla ja Spede nähtiin usein työmailla yhdessä kipsin kyllästäminä, yhtä usein heidät saattoi nähdä yhdessä työajan ulkopuolisissa riennoissa. Se, mikä alkoi kaveruutena työmailla, jatkui ystävyytenä sen jälkeen.
Pullan ja Speden yhteisen työuran alkuvaiheessa yrityksen toiminta oli pientä, mutta kasvoi hetkittäin tilaus kerrallaan. Ilmapiiri muuttui kaupungissa entisöinnin kannalta jatkuvasti otollisemmaksi. Kauniit ja historiallisesti merkittävät kohteet haluttiin säilyttää ja Entisöinti Pulla Oy:n hyvin suoritetut työt toimivat parhaimpina mahdollisina käyntikortteina. Eikä työ ollut pelkästään rakennuskohteiden parissa puurtamista. Koriste-esineet olivat alkuvaiheessa isohko osa yrityksen toimintaa. Esimerkiksi Lasiliike Juvoselle valmistettiin iso määrä enkelifiguureja ja muita valuja, jotka menivät nopeasti kaupaksi uusiin koteihin. Jos joskus kipsikoristeita kodeissa pidettiin luksuksena, näytti siltä, että se aika oli muuttumassa ja ne nähtiin sopivina yhä useampaan kotiin.
Jos Spede ei ollut valmis seppä heti työuran alussa, menivät opit lopulta nopeasti perille ja toistojen kautta varmuus tekemiseen löytyi. Spede löysi kipsistä luontevan kaverin itselleen, materiaalin, joka totteli tekijänsä käsiä. Kipsi ei ole koskaan ollut Spedelle vain määrittelemätön kokkare massaa, vaan tärkeä itsensä toteuttamisen väline, jolle hän on antanut kaikkensa. Teknisestä osaamisesta muodostui Speden oman ammattitaidon kulmakivi, jonka varaan oli hyvä rakentaa tulevaa uraa. Tätä osaamista on testattu montaa kertaa uran aikana ja kyky muokata toimintaa sekä keksiä uusia tapoja toimia on joutunut koetukselle. Tuoreimpana muistissa on Johanneksenkirkon entisöinti, joka oli projektina haastava, mutta silti lopputuloksena kiitettävä. Äidiltä verenperintönä saatu Pelle Pelottoman -luonteenpiirre on kantanut monen montun yli.
Spede tottui vuosien aikana työskentelemään paljon itsenäisesti omissa projekteissaan. Vaikka kokemusta ja osaamista oli karttunut runsaasti ja Entisöinti Pullan työväen määrä oli kasvanut reilusti, otti Spede ison työmaan vetovastuun vasta vuonna 1990 Ateneumissa. Kohteessa, jossa ensimmäistä kertaa Pullan palvelukseen tuli myös kuhmolainen taiteilija Jaana Heikkinen. Olivatko kädet jo silloin yhteisessä valuastiassa vai ei, alkoi siitä lopulta Entisöinti Athenen pitkä tarina, jonka päätepysäkkiä ei ole vielä näkyvissä.
Entisöinti Athene Oy syntyi lopulta perinpohjaisen ja välillä istumalihaksia koettelevan ja monen yöntunneille jatkuneen suunnittelupalaverin jälkeen. Spede oli saanut korvaamatonta oppia Jorma Pullalta ja uskalsi yhdessä Jaanan kanssa lähteä koittamaan omia siipiään tutulla alalla, mutta uudella tavalla. Eikä nimiparin Pulla ja Spede yhteistyö päättynyt siihen, vaan jatkui menestyksekkäästi vielä senkin jälkeen.
Uuden yrityksen myötä kuvaan tuli myös täysin uusi toiminta-alue; risteilijäalukset. Se oli jotain uutta, missä sekä Speden, että Jaanan taidot joutuivat koetukselle, mutta pääsivät myös oikeuksiinsa. Suunnittelijat antoivat piirustukset ja tiimi toteutti. Oli sitten kyseessä yli kolme metriä leveät viikinkiaiheiset siivelliset koristeet tai 4,5 metriä korkeat patsaat, ei pulmia puuttunut. Mutta yhdessä Spede ja Jaana ratkaisivat jokaisen eteen tulevan haasteen. Ja he tekivät sen niin hyvin, että toimeksiannot laivoilla kestivät yli 10 vuotta. Spede muistelee risteilyalusten rankkaa aikaa hymyssä suin. Vaikka aika voi kullata muistoja, antoi 10 vuotta huippuristeilijöiden parissa jälleen ison määrän uutta kokemusta. Ja nyt Karibian turkooseilla laineilla kelluu Entisöinti Athenen koristamia risteilyaluksia ja voi vain kuvitella, mitä ne koristeet ovat nähneet.
Spede teki vielä paluun Pullan palvelukseen 2000-luvun alkupuolella ja työskenteli Entisöinti Pullan työntekijänä lopulta vuoteen 2008 asti. Oppi-isän ja ystävän menehtyminen vuoden 2007 kesällä oli kova paikka Spedelle. Takana oli 35 vuotta yhteistä historiaa ja unohtumattomia elettyjä hetkiä lukuisilla työmailla ja niiden ulkopuolella. Taide elää ja Jorma Pulla vahvasti sen mukana. Siitä Spede on pitänyt huolen.
Tultaessa 2010 -luvulle oli Spede saavuttanut alallansa arvostetun aseman, johon ei ollut mahdollista päästä ilman vuosien puurtamista niska limassa, kädet kipsissä ja ilman kellokorttia. Spede ei ole säästänyt jalkatyötä tai katsellut kelloa, kun projektit ovat vaatineet nykyisen mestarin huomiota. Paljon se ottaa, mutta paljon se antaa. Välillä sen on tuntenut kolotuksena kehon jokaisessa osassa, kun sunnuntai-iltana on päässyt puhaltamaan ensimmäisen vapaahetken kunniaksi saunanlauteilla. Silti kaiken tekisi uudestaan. Kaupungilla kävellessään Spede kiinnittää edelleen huomiota julkisivujen yksityiskohtiin ja näkee joukossa itse tekemiään koristeita jo 50 vuoden takaa. Se nostaa hymyn väkisin huulille ja saa lämpimän tunteen läikähtämään rinnassa. Ja vaikka liike ei välttämättä ole enää yhtä ketterä kuin aikaisemmin, ei Spede ole jäänyt toimiston pehmeään penkkiin istumaan. Kipsi pölisee ja Makita hurisee edelleen.
Itselleen tärkeimpiä kohteita Speden on hankala sanoittaa. Mutta Säätytalo, Tuomiokirkko, Johanneksenkirkko ja laivatyöt yleisesti ovat saaneet ison paikan mielen lokeroista. Ne ovat jättäneet ison muistijäljen ja rakennusten näkeminen tuo työmaa-aikojen muistot pintaan. Kirkkaita, suloisia ja kitkeriäkin. Hyviä kaikki. Yhtä lailla hyvältä tuntuu, kun näkee pajalla ensikertalaisten valavan ensimmäistä kipsivaluaan. Spede muistaa edelleen sen tunteen, jonka näkee ensikertalaisen kasvoilta. Minäkö tein tämän? Se sytyttää edelleen ja tuntuu hyvältä. Onnistumisen ja luomisen tuoma onnellisuuden tunne on edelleen olemassa.
Vaikka Spedestä ja eläkkeestä ei vielä puhutakaan samassa lauseessa, on elämän kiertokulku väistämätön. Sen tietää Spede itsekin. Hieman huolestuneena hän pohtii käsityötaidon katoamista Suomesta. Koristeala on keskittynyt muutamille yrityksille ja luontevaa jatkuvuutta ei ole helppo saada aikaiseksi. Ala on muuttunut vuosikymmenten saatossa hyvään suuntaan, vaikka esimerkiksi tekniikoissa perinteet ovat oikeutetusti kunniassa. Varsinkin työturvallisuuden kehityssuunta on oikea. Kaukana ovat ne ajat, kun Spede keikkui katonrajassa kapean lankun päällä vailla kunnon varmistusta. Alan jatkuvuuden eteen on vielä paljon tehtävissä ja uusille kyvyille on tilaa. Ehkä Entisöinti Athenessa nähdään sama mestari-kisälli-asetelma kuin Entisöinti Pulla Oy:ssä 50 vuotta sitten. Aika näyttää.
Jaana Heikkinen
Kuhmosta lähtöisin oleva taiteilija Jaana Heikkinen tuo Entisöinti Athenen toimintaan vahvaa visuaalista näkemystä ja teknistä ainutlaatuista osaamista. Mytologia, luonnon mystiikka ja symbolit ovat lähellä Jaanan sydäntä ja ne näkyvät hänen teoksissaan. Sielunmaisemansa kuvia Jaana saa siirrettyä luontevasti myös yrityksen toimintaan. Vanhojen ja välillä äärimmäisen puutteellisten elementtien entisöiminen vaatii näkemystä ja sitä Jaanalta löytyy. Kauneus on katsojan silmissä ja poikkeuksetta Jaana saa tämän kauneuden loihdittua esille. Entisöinti Athenen lisäksi useat kymmenet näyttelyt kymmenien vuosien aikana ovat tuoneet Jaanan ajatuksia herättävää taidetta ihmisten nähtäville.
Vuonna 1965 Kuhmoon syntyneen Jaana Heikkisen taiteellisuuden ensimmäiset suuntaviivat kankaalle piirrettiin jo lapsena. Piirtäminen, taiteellisuus ja luovuus olivat vahvasti läsnä nuoren kuhmolaisen elämässä. Perheessä oli viisi lasta ja Jaana oli lapsista nuorin. Silti Jaana oli usein sisaruksista se, joka keksi ja kehitti leikkejä. Jaana kertoi, mitä tehdään ja sisarukset seurasivat. Luovuutta ja kokeilunhalua ei puuttunut. Lopulta myös tulevaisuuden haaveammatti oli tiedossa varhain. 7-luokalle siirtyessään Jaanalla oli kaksi selkeästi muista erottuvaa kiinnostuksen kohdetta; taide ja matematiikka. Kaksi ääripäätä joku voisi sanoa, mutta niissä oli Jaanan mielessä myös paljon samankaltaisuutta. Mielen ja sielun johdatus oli lopulta vahva ja polku taiteen parissa vahvistui Jaanan kutsumukseksi. Jaana ei valinnut taidetta, vaan taide otti Jaanan kokonaisvaltaiseen loppuelämän kestävään syleilyynsä.
Kuopion käsi -ja taideteollisen oppilaitoksen sekä Oriveden Opiston kuvataidelinjan kautta Jaana päätyi vuonna 1984 Suomen Kuvataideakatemiaan tarkoituksenaan valmistua kuvanveistäjäksi. Vuonna 1988 tuoreelle kuvanveistäjälle ojennettiin todistus ja valmistumista seurasi vuoden jakso opettajana lasten kuvataidekoulussa. Opetustyö ei kuitenkaan ollut Jaanaa varten ja veri veti muualle. Käytännön työ oli kutsumus, jota oli seurattava. Monen muun kuvanveistäjän tavoin Jaana päätyi Jorma Pullan palvelukseen, jolla oli useita isoja työmaita käynnissä ja vahva asema entisöintialalla. Ateneum vuonna 1990 oli ensimmäinen työmaa Entisöinti Pullan palveluksessa ja siitä sai alkunsa jatkumo, jolle ei ole nähtävissä päätöspistettä.
Jo ennen Entisöinti Athenen perustamista oli selvää, että Jaana ja Spede muodostivat yhdessä taiteellisesti tehokkaan ja toimivan duon. Se oli pohja, jolle oli tukeva valaa tulevan yrityksen liiketoimintaa. Spede oli ammentanut valtavan määrän oppia Jorma Pullalta ja Jaana toi yhtälöön kuvanveistäjän teknisen ammattitaidon ja taiteilijan lahjakkaan visuaalisen silmän. Lisäksi parivaljakon luonteenpiirteet sopivat silloin ja sopivat vielä tänä päivänäkin loistavasti yhteen. Jaana luo ja ahertaa mielellään itsenäisesti, Spede on sosiaalinen ja tapaa luontevasti ihmisiä. Molemmilla on omat vahvuutensa. Ne tukevat toisiaan, eikä ristivetoa pääse syntymään.
Entisöinti Athenen alkuvaiheessa Jaana oli paljon mukana pajalla valamassa ja esimerkiksi työmailla kiinnittämässä listoja. Kun yritystoiminta kehittyi ja työntekijöitä tuli mukaan kuvioon, pääsi Jaana työskentelemään entistä enemmän luomisen ja kehittämisen parissa. Jaanaa ja Spedeä molempia leimaa innovatiivinen ja kokeileva ote tekemiseen. Monta kertaa sopiva ratkaisu on löytynyt Jaanan moninaisten kokeiluiden kautta. Jaana kunnioittaa perinteitä, mutta on aina innokas kokeilemaan uusia potentiaalisia ratkaisuja. Pari kertaa kokeiluissa on voitu törmätä seinäänkin, mutta kolmas sinnikäs yritys on tuonut lopulta kiitettävän ratkaisun. Tässä on myös yksi Entisöinti Athenen menestyksen pilareista. Uutta ei ole juostu pakoon, vaan sitä kohti on menty rohkealla asenteella.
10 vuoden laivatyön aikana Jaana sai todella koetella omia rajojaan ja kehitellä monenlaisia teoksia. Isoja ja pieniä. Valtavat yli kolme metriä leveät siivelliset koristeet ovat seilanneet vuosia Karibianmerellä, mutta yksi niistä on kiinnitettynä Jaanan pajan seinään Nummessa. Ja näky on yksinkertaisesti vaikuttava. Pysäyttävä teos, joita valmistui Jaanan käsien kautta yhteen laivaan 25 kappaletta kaiken muun lisäksi. Ei ole ihme, että sen vuoden ajan Jaana ei ehtinyt tekemään muuta kuin valaa valtavia töitä aamusta iltaan. Carnival Spiritiin Jaana muovaili arkkitehdin pyynnöstä vieläkin suurempia teoksia, joista suurimmat olivat yli neljä metrisiä.
Jaanan työura on kaksihaarainen ja molemmat haarat tukevat toisiaan. Entisöinti Athene on oma kokonaisuutensa ja muu taiteellinen luominen oma osansa. Lopulta nämä osat sulautuvat kitkattomasti yhdeksi kauniiksi toisiaan edistäväksi kokonaisuudeksi. Jaanan paja paljastaa sen laajuuden, jolla taide kumpuaa hänen kauttaan. Maalauksia, veistoksia, poronnahkaisia rumpuja ja paljon muuta on nähtävillä joka suunnassa. Silmä näkee ja korva kuulee sen intohimon, josta syntyy taiteilija Jaana Heikkinen. Eivätkä päivät tai viikot ole siskoja keskenään. Välillä entisöinti syö kaiken ajan ja välillä taas toisin päin. Taide ruokkii entisöintiä ja päin vastoin. Kolikon molemmat puolet palvelevat lopulta samaa tarkoitusta.
Jaanan työuran vaiheille entisöinnin parissa on mahtunut lukuisia mieleenpainuvia kohteita ja entisöitäviä koristeita. Haastavimmat kohteet ovat monesti palkinneet parhaiten. Esimerkkejä on monia. 90-luvun alussa Säätytalon mosaiikkilaattalattiaan materiaalia jouduttiin haalimaan ympäri Suomea. Eikä työ jäänyt kesken, vaan lopputulos oli loistava. Eräässä projektissa käytettiin muottia, jossa pelkästään silikoni painoi yli 70 kiloa. Se herätti epäuskoa, mutta nosturin nostaessa koristeen paikalleen, tuntui todella hyvältä. Kesällä 2022 Mariankadun pahasti särkyneen vaakunareliefin entisöinti vei aikaa yli kaksi kuukautta, mutta lopputulos miellytti ja miellyttää edelleen myös taiteilijan silmää. Listaa voisi jatkaa monen kappaleen verran, eikä se loppuisi siltikään. Jaanan vaikuttava kädenjälki on näkyvä osa Helsingin kaupunkikuvaa.
Jos Spede ei ole entisöintiurallaan katsellut kelloa, samaa voidaan sanoa Jaanasta. Vahvasti asioita tuntevan ja aistivan Jaanan kohdalla taide on jatkuvasti läsnä. Se on kiinteä osa Jaanaa, joka kulkee mukana jokaisella päivän askeleella. Välillä se jää pyörimään taiteilijan sisälle. Useimmiten se löytää tiensä ulos taiteilijan käsien kautta. Inspiraatiota ei tarvitse odottaa tai hakea, into luomiseen on läsnä joka hetki. Ja, kun vimma ottaa vallan, ei kellolla ole siinä hetkessä mitään virkaa. Kun Jaanan läheiset puhuvat tulevista eläkkeistä, ei Jaana pysty ottamaan kantaa keskusteluun. Mistä hän jäisi eläkkeelle? Elämästäänkö? Sitä ei taida tapahtua, vaan saamme nauttia Jaana Heikkisen luovasta ja pystyvästä taiteesta vielä pitkään.